Viimein Kreikassa!

Matka helsingistä Ateenaan sujui iloisin mielin, varsinkin kun koneenvaihtokaupungissa, Amsterdamisssa, oli erittäin mukavat säkkituolit, jossa nukkua hetkisen verran. Jouduimme siis nukkumaan, koska lähdimme matkaan Kotkasta kolmen aikaan yöllä, ilman yöunia.

Kreikkaan saavuttuamme, totesimme Ateenan olevan kehitysmaa: Mikään ei toiminut, kaikki oli kurjaa ja kävelytiet olivat ihmeen kapeita, loppuivat kesken ja puita kasvoi miten sattui. Kreikkalaiset myös kiertävät veroja hyvin paljon (liekö tästä syystä Kreikan talous ahdingossa?), ainakin taksikuski Thessalonikissa ja baarinpitäjä Ateenassa.

Ateenan keskusrautatieasemalle saavuttuamme ajattelimme olevamme väärässä paikassa, kun se oli niin onneton. suurinpiirtein kokoluokkaa Kotkan asema, mutta vain rähjäisemmässä kunnossa. Yllätys yllätys sielläkään ei valotaulut toiminut (eikä myöskään määrän päässämme Thessalonikissa).

Junalla Thessalonikiin, sieltä taksilla Thessalonikin lentokentälle odottamaan kilpailun järjestäjän järjestämää yhteiskyyditystä. Onneksi yhteiskyydityksen aikana alkoi näyttää siltä, että Kreikka saattaakin olla ihan hieno paikka, varsinkin kun saavuimme Neos Marmarakseen. Neos Marmaras on aivan ihana paikka, hotelli on hulppea ja ruoka on hyvää!

Tätä kirjoittaessani kaksi peliä on pelattu. Yritän jossain vaiheessa laitella pelejä ylös koneelle, vaikka täällä tuntuukin, että on kokoajan niin paljon tehtävää, että ei kerkeä blogia kirjoitella. Kuitenkin, Esa voitti ensimmäisen pelin, lievästi ehkä tuurilla, mutta voitti kuitenkin. Tuurilla tarkoitanm, että vastustajalla oli selkeä voitto jatko olemassa, mutta ei halunnut pelata sitä (tämä oli se tuuri kohta) ja Esa hoiti pelin kotiin.

Itselleni ensimmäisessä pelissä osui 15-vuotias Intialainen poika. Minua ärsyttää pelata lapsia vastaan, koska heidän lukunsa ei koskaan kerro heidän tasostaan mitään ja heillä on todennäköisesti parempi valmentaja kuin minulla (jolla ei ole valmentajaa ollenkaan). Kuitenkin, hyvin tasaisen pelin jälkeen vastustajani sai otettua yliotteen pelistä saatuaan pienennettyä minun liikkumistilani hyvin pieneksi.

Toisessa pelissä Esalla oli vastassa Columbialainen nainen, joka pelasi aika huonosti. Tai ei varsinaisesti huonosti, mutta hieman passiivisesti, ja antoi Esan hoitaa voittopuolen.

Minulle toisella kierroksella arvottiin taas lapsi! Tämän tulevaisuuden suurmestarin kanssa pelasimme hyvinkin tasaista peliä pitkään, kunnes taas kävi niin, että minulla ei ollut tilaa liikkua. Molemmat lapset ovat pyrkineet pelaamaan hyvin suljettua peliä ja pienentämään tilaani, ilman että olen saanut tehtyä asialle mitään.

Kävimmme myös Neos Marmaraksen kaupungissa täältä hotellilta ja se oli mukava matka. Täällä on lämmintä, ja mukavaa.