Kalimera!

Lauantai aamuna ennen yhdeksää sängystä ylös ja alas vastaanottoon. Vastaanottotiskin luona ei näkynyt ketään. Ei Kolumbialaisia, ei Intialaisia, ei Puolalaisia. Onko meitä huijattu? Kuului kysymys. Aikamme odotettuamme menimme aamupalalle, missä tapasimme Puolalaisen, joka sanoi ettei lähdekkään. Näimme myös Kolumbialaiset, jotka sanoivat lähtöajaksi kello kymmenen. Intialaisia (jotka järjestivät tätä reissua) ei näkynyt missään.

Aamupala vei omalta osaltani krapulan pois, vaikka väsymys hieman vaivasikin. Intialaiset löytyivät siinä ennen yhtätoista ja veneretkelle lähdettiin viimein ennen kahtatoista. Ulkomaalaisten ajantaju!

Veneretkellä oli mukavaa ja virkistävää.

Illan peleissä minä pelasin tasan ja Esa hävisi.

Esa meni nukkumaan, kun minä lähdin vielä Kaatialan Pekan kanssa pelaamaan pikapelejä.

Perjantai päivä. Kierrokset 6 ja 7.

Perjantai oli taas kiireinen päivä. Ennen yhdeksää ylös, aamupalalle ja kymmeneksi pelaamaan ensimmäistä peliä.

Aamu tuntui jo herätessä väsyneeltä. En tiedä miksi, ehkä kisaväsymys otti valtaansa. Aikasemmat kolme peliä olivat tosin olleet aika helppoja. Tässä vaiheessa minulla oli siis 3/5 ja Esalla 4/5.

Menimme yhtäaikaa pelipaikalle Esan kanssa ja etsimme omat pelipaikkamme. Vähän jälkeen kymmenen kävin tuomarilta kyselemässä, että kauan minun pitää odottaa vastustajaa kunnes se häviää pelin? Vastaus kuului, että 30min. Kerkesin jo miettimään, että tuleeko tästä helppo piste, kunnes 20minuutin odottelun kohdalla vastustajani astui sisään ovesta.

Aloimme käymään henkistä kamppailua laudan yliherruudesta tuon kauniin naisen kanssa. Voitto tuosta pelistä olisi ollut aivan käteni ulottuvilla, jos olisin huomannut erään ratsuhaarukan. Olin kuitenkin niin keskittynyt omiin suunnitelmiini ja upseerien kehitykseen, että en tätä huomannut (ja ratsuni oli vielä mukavalla paikalla kaiken lisäksi). En siis tehnyt haarukkaa, peli oli silti hyvin tasainen loppuun asti, kunnes tuo nainen sai yliotteen pelistä.

Pelin jälkeen olin hyvin vihainen itselleni etten huomannut tuota ratsuhaarukkaa ja seuraava peli samana päivänä meni tuon vihaisuuden jälkimainingeissa ja pelasin varmaan huonointa shakkia mitä olen koskaan pelannut.

Esa sai puolitoista pistettä perjantai päivän peleistä. Koska myöhempi pelini oli ollut erittäin huono ja lyhyt päätin vetää henkisesti tasoittavan kännin ja olinkin kerennyt juomaan puolitoista viinipulloa ennen Esan pelin loppua.

Seuraavana päivänä peli olisi vasta puoli viideltä illalla, joten ei olisi mitään hätää siitä vaikka aamulla nukkuisikin myöhään.

Lähdimme siis ravintolaan. Yritimme mennä diskoon ensin, mutta valitettavasti se oli kiinni. Ravintolassa joimme ja tutustuimme kahteen intialaiseen ja kahteen puolalaiseen pelaajaan, jotka pelasivat pikapelejä. Aloimme pelaamaan ja juomaan heidän kanssaan. Joskus kahden aikaan intialaiset kertoivat, että ovat menossa seuraavana aamuna yhdeksältä veneretkelle Puolalaisten ja Kolumbialaisten kanssa ja pyysivät meitä mukaan. Humalaspäissään suostuimme tähän.

Neljän maissa kömmimme omaan hotellihuoneeseemme nukkumaan.

Herete, Herete, vai miten se nyt sanotaankaan!

Noniin. Viides peli on ohi! Eilisistä peleistä, niin pelasin molemmat pelit mustilla ja voitin molemmat pelit leikiten. Tänään pelasin valkoisilla. Vastustaja lähti vastaani carokannilla 1.e4 vastaa ja olin hyvin onnellinen. Olimme Esan kanssa nimittäin vasta katsoneet carokannia ja toivoneet, että sellainen tulisi vastaan. Ja niin tulikin! Muutaman avaussiirron jälkeen olin jo upseerin voitolla ja peli näytti muutenkin oikein makoisalta minulle. Tässä kohtaa tekstiä ei tulee sanaa "mutta" ja selitystä miksi hävisin, koska en hävinnyt vaan voitin!

Esa kärsi eilen aamulla ensimmäisen tappionsa, mutta sai kerättyä itsensä ja voitti päivän toisen pelinsä. Tämän päivän pelistä en vielä tiedä, koska tätä kirjoittaessani Esa on vielä pelaamassa.

Eilen ei oikein kerennyt muuta tehdä kuin syödä ja pelata. Mainitsinko jo muuten, että täällä on todella hyvät ruuat! Aivan erinomaiset! Ja tänään päivällä, kävellessämme kohti kaupunkia ja takaisin, tuli sellainen olo, että shakin peluu estää meitä kokemasta tätä paikkaa kokonaisuudessaan (yleensä työnteko häiritsee shakinpeluuta ja nyt shakin peluu häiritsee muuta elämää).

Kävimme siis kaupungilla. Ostimme samaa kuin viimeksikin: Kaljaa ja viiniä. Hyvä yhdistelmä, juuri sopiva suomalaisturisteille. Tosin emme kyllä ole juopotelleet täällä mitenkään kunnollista känniä missään vaiheessa, vaikka välineet siihen ovat olleetkin.

Rantaa pitkin kaupunkiin mennessä oli siellä tällä kertaa esteitä. Viimeksi kävelimme ihan mukavasti hiekalla kaupungin rajalle, mutta nyt jouduimme kahlailemaan vedessä, kun eilisen sateilta oli vedenpinta noussut. Eikä täällä vesi ole yhtään sen lämpimämpää kuin Suomessakaan. Muuten on kyllä lämmintä.

Olen jo katsonut talon mihin muutan eläkkeellä. Se on mukava talo tuossa vuoren kupeessa, melkein huipulla. Vanhana ja raihnaisena sitten kävelen joka päivä mäkeä alas kauppaan ja kotimatkalla totean, että en jaksa kiivetä ylös asti vaan jään vuoren alla olevaan baariin.

Viimein Kreikassa!

Matka helsingistä Ateenaan sujui iloisin mielin, varsinkin kun koneenvaihtokaupungissa, Amsterdamisssa, oli erittäin mukavat säkkituolit, jossa nukkua hetkisen verran. Jouduimme siis nukkumaan, koska lähdimme matkaan Kotkasta kolmen aikaan yöllä, ilman yöunia.

Kreikkaan saavuttuamme, totesimme Ateenan olevan kehitysmaa: Mikään ei toiminut, kaikki oli kurjaa ja kävelytiet olivat ihmeen kapeita, loppuivat kesken ja puita kasvoi miten sattui. Kreikkalaiset myös kiertävät veroja hyvin paljon (liekö tästä syystä Kreikan talous ahdingossa?), ainakin taksikuski Thessalonikissa ja baarinpitäjä Ateenassa.

Ateenan keskusrautatieasemalle saavuttuamme ajattelimme olevamme väärässä paikassa, kun se oli niin onneton. suurinpiirtein kokoluokkaa Kotkan asema, mutta vain rähjäisemmässä kunnossa. Yllätys yllätys sielläkään ei valotaulut toiminut (eikä myöskään määrän päässämme Thessalonikissa).

Junalla Thessalonikiin, sieltä taksilla Thessalonikin lentokentälle odottamaan kilpailun järjestäjän järjestämää yhteiskyyditystä. Onneksi yhteiskyydityksen aikana alkoi näyttää siltä, että Kreikka saattaakin olla ihan hieno paikka, varsinkin kun saavuimme Neos Marmarakseen. Neos Marmaras on aivan ihana paikka, hotelli on hulppea ja ruoka on hyvää!

Tätä kirjoittaessani kaksi peliä on pelattu. Yritän jossain vaiheessa laitella pelejä ylös koneelle, vaikka täällä tuntuukin, että on kokoajan niin paljon tehtävää, että ei kerkeä blogia kirjoitella. Kuitenkin, Esa voitti ensimmäisen pelin, lievästi ehkä tuurilla, mutta voitti kuitenkin. Tuurilla tarkoitanm, että vastustajalla oli selkeä voitto jatko olemassa, mutta ei halunnut pelata sitä (tämä oli se tuuri kohta) ja Esa hoiti pelin kotiin.

Itselleni ensimmäisessä pelissä osui 15-vuotias Intialainen poika. Minua ärsyttää pelata lapsia vastaan, koska heidän lukunsa ei koskaan kerro heidän tasostaan mitään ja heillä on todennäköisesti parempi valmentaja kuin minulla (jolla ei ole valmentajaa ollenkaan). Kuitenkin, hyvin tasaisen pelin jälkeen vastustajani sai otettua yliotteen pelistä saatuaan pienennettyä minun liikkumistilani hyvin pieneksi.

Toisessa pelissä Esalla oli vastassa Columbialainen nainen, joka pelasi aika huonosti. Tai ei varsinaisesti huonosti, mutta hieman passiivisesti, ja antoi Esan hoitaa voittopuolen.

Minulle toisella kierroksella arvottiin taas lapsi! Tämän tulevaisuuden suurmestarin kanssa pelasimme hyvinkin tasaista peliä pitkään, kunnes taas kävi niin, että minulla ei ollut tilaa liikkua. Molemmat lapset ovat pyrkineet pelaamaan hyvin suljettua peliä ja pienentämään tilaani, ilman että olen saanut tehtyä asialle mitään.

Kävimmme myös Neos Marmaraksen kaupungissa täältä hotellilta ja se oli mukava matka. Täällä on lämmintä, ja mukavaa.

Matkanjärjestäjän ongelmia ja onnistumisia

Kolme yötä enää lentokoneen nousuun kohti Ateenaa, matkakuume polttaa jo tuntuvasti sisuskaluja. Lentokoneessa ilmanpaine lievittää tuota poltetta tuntuvasti, lähinnä kun korvat on yleensä minulla laskun jälkeen kipeänä hetken. Kuitenkin.

Lennot ostimme Kymen matkojen kautta jo pari kuukautta sitten, joten niissä ei näyttäisi olevan ongelmia. Junalippujen kanssa oli hieman hankaluuksi, kun niitä en saanut oikein netin kautta maksettua (lähinnä, koska pankkini oli muuttanut salaussysteemiä ja Kreikan junasivuston scriptit eivät ole pysyneet tämän vuosikymmenen puolella). Junaliput sain kuitenkin hommattua ystäväni avustuksella, eli luottokorttia lainaamalla.

Kertauksena: Lennämme Ateenaan, mistä jatkamme yöjunalla Thessalonikiin, mistä jatkamme turnauksen järjestäjän kyydillä Neos Marmarakseen Porto Carras Grand Resortiin (ja paluumatka samoin, mutta vain toisinpäin). Ongelma on siinä, että turnauksen järjestäjä ei ole ollut yhteydessä näistä kyydityksistä, vaikka olen tätä asiaa kysellyt jo jokin aika sitten. Vastauksena tuolloin oli, että katsotaan kun kaikki on selvää. Mikä kaikki? Ja miten niin selvää? En ymmärrä. Oman ammattini kautta joudun olemaan tietoinen siitä miten tapahtumia järjestetään ja en ymmärrä, että mikä voi olla vielä epäselvää. Tai, että miten jokin asia voi tässä vaiheessa vielä olla epäselvää? Jos asia suunnitellaan hyvin, niin mikään ei ole missään vaiheessa epäselvää!

Muita huomioita: Olen ladannut Kreikan kartat kännykkäni navigaattoriin, jotta minun ei tarvitse maksaa hurjia datasiirtomaksuja ulkomaisiin hintoihin kun poukkoilemme ympäri Ateenaa ja muita kaupunkeja. Tänään on aikomuksena vielä katsoa lentokentän, juna-asemien, linja-autopysäkkien ja muiden mielenkiintoisten kohteiden osoitteet ja merkitä ne muistiin, jotta ovat helposti saatavissa kun niitä tarvitaan (ja uskoisin, että niitä tarvitaan). 

Ikävä ongelma on tullut matkaamme minun puoleltani: Olen sairauslomalla jalkani takia. Kaaduin portaikossa ja mursin sen kahdesta kohtaa. Tapahtuneen ymmärtäisi hyvin jos olisin ollut tapaturman aikana humalassa, mutta olin täysin selvinpäin. Jalkani ei estä minua pelaamasta, mutta rajoittaa liikkumistani Kreikassa nähtävyyksiä kierrellen, mikä on ikävää. Olisin mieluusti pyörinyt ympäri Ateenaa ja käynyt useissa eri paikoissa. Saatikka sitten, että kun hotellilla on tarjota vaikka mitä aktiviteettia, niin olisin osallistunut niihin kaikkiin. Nyt joudun jättämään suurimman osan oheistoiminnasta väliin ja lepuuttamaan jalkaani. Toisaalta, koska jalkani estää minua kävelemästä kunnolla, niin minun on pakko taistella shakkilaudalla, koska pakoonkaan en pääse!

Minusta on hyvin hämmentävää, että kilpailijoita on tullut tiputellen lisää vielä pitkään ilmoittautumisajankin jälkeen. Tällä hetkellä niitä on 155 ja ne voi käydä katsomassa täältä: http://gamesfestival.chessdom.com/world-amateur-2012-participants

Turnauksen olosuhteet ja säännöt ja paikan voi käydä katsomassa täältä: http://gamesfestival.chessdom.com/

Hotellin, missä pelaamme ja majoitumme, voi käydä katsomassa täältä: http://www.portocarras.com/

Karhulan työväen shakkiseuran kuulumisia voi käydä katsomassa täältä: http://karhts.blogspot.com/

Nyt en kirjoita, todennäköisesti, ennen maanantaita. Maanantaina yritän laittaa miten matkamme meni, ennen kuin peli alkaa. Pyrin muutenkin laittamaan pelien aikaan kaksi päivitystä päivässä. Toisessa päivityksessä tulee olemaan se, mitä kaikkea me olemme tehneet ja toisessa meidän pelimme.

Tekstin kirjoittamisongelmia

Mikä siinä on kun työt häiritsevät shakin harrastusta niin paljon? Tässä viimeaikoina en ole juurikaan kerennyt harjoitella, enkä näin ollen ole saanut oikein materiaaliakaan tänne. Kaikennäköisiä koulutuksia Porissa ja ties mitä muuta missä lie.

Turnauksen alkuun on enää 12 yötä! Harmittaa suunnattomasti, että kunnollista harjoitteluaikaa menee hukkaan töiden takia. Toisaalta tyttöystäväni tulee pääsiäiseksi tänne luokseni ja sekin estää harjoitteluani. Tätä en kuitenkaan pidä hukkaan heitettynä aikana, vaan pikemminkin hermolomana. (enkä minä oikeasti työtänikään pidä hukkaanheitettynä aikana, kunhan marmatan).

Ensi viikko siis käytännössä enää aikaa harjoitella ja valmistautua ennen turnausta. Pitäisi kehittää jonkinlainen intensiivinen ja tehokas harjoitteluohjelma tuolla viikolle, että saa mahdollisimman paljon hyötyä siitä irti. Levosta on turha murehtia, sillä matkustamisen aikana kerkeää levätä muutaman vuorokauden ennen pelin alkua.