Perjantai oli taas kiireinen päivä. Ennen yhdeksää ylös, aamupalalle ja kymmeneksi pelaamaan ensimmäistä peliä.
Aamu tuntui jo herätessä väsyneeltä. En tiedä miksi, ehkä kisaväsymys otti valtaansa. Aikasemmat kolme peliä olivat tosin olleet aika helppoja. Tässä vaiheessa minulla oli siis 3/5 ja Esalla 4/5.
Menimme yhtäaikaa pelipaikalle Esan kanssa ja etsimme omat pelipaikkamme. Vähän jälkeen kymmenen kävin tuomarilta kyselemässä, että kauan minun pitää odottaa vastustajaa kunnes se häviää pelin? Vastaus kuului, että 30min. Kerkesin jo miettimään, että tuleeko tästä helppo piste, kunnes 20minuutin odottelun kohdalla vastustajani astui sisään ovesta.
Aloimme käymään henkistä kamppailua laudan yliherruudesta tuon kauniin naisen kanssa. Voitto tuosta pelistä olisi ollut aivan käteni ulottuvilla, jos olisin huomannut erään ratsuhaarukan. Olin kuitenkin niin keskittynyt omiin suunnitelmiini ja upseerien kehitykseen, että en tätä huomannut (ja ratsuni oli vielä mukavalla paikalla kaiken lisäksi). En siis tehnyt haarukkaa, peli oli silti hyvin tasainen loppuun asti, kunnes tuo nainen sai yliotteen pelistä.
Pelin jälkeen olin hyvin vihainen itselleni etten huomannut tuota ratsuhaarukkaa ja seuraava peli samana päivänä meni tuon vihaisuuden jälkimainingeissa ja pelasin varmaan huonointa shakkia mitä olen koskaan pelannut.
Esa sai puolitoista pistettä perjantai päivän peleistä. Koska myöhempi pelini oli ollut erittäin huono ja lyhyt päätin vetää henkisesti tasoittavan kännin ja olinkin kerennyt juomaan puolitoista viinipulloa ennen Esan pelin loppua.
Seuraavana päivänä peli olisi vasta puoli viideltä illalla, joten ei olisi mitään hätää siitä vaikka aamulla nukkuisikin myöhään.
Lähdimme siis ravintolaan. Yritimme mennä diskoon ensin, mutta valitettavasti se oli kiinni. Ravintolassa joimme ja tutustuimme kahteen intialaiseen ja kahteen puolalaiseen pelaajaan, jotka pelasivat pikapelejä. Aloimme pelaamaan ja juomaan heidän kanssaan. Joskus kahden aikaan intialaiset kertoivat, että ovat menossa seuraavana aamuna yhdeksältä veneretkelle Puolalaisten ja Kolumbialaisten kanssa ja pyysivät meitä mukaan. Humalaspäissään suostuimme tähän.
Neljän maissa kömmimme omaan hotellihuoneeseemme nukkumaan.
Aamu tuntui jo herätessä väsyneeltä. En tiedä miksi, ehkä kisaväsymys otti valtaansa. Aikasemmat kolme peliä olivat tosin olleet aika helppoja. Tässä vaiheessa minulla oli siis 3/5 ja Esalla 4/5.
Menimme yhtäaikaa pelipaikalle Esan kanssa ja etsimme omat pelipaikkamme. Vähän jälkeen kymmenen kävin tuomarilta kyselemässä, että kauan minun pitää odottaa vastustajaa kunnes se häviää pelin? Vastaus kuului, että 30min. Kerkesin jo miettimään, että tuleeko tästä helppo piste, kunnes 20minuutin odottelun kohdalla vastustajani astui sisään ovesta.
Aloimme käymään henkistä kamppailua laudan yliherruudesta tuon kauniin naisen kanssa. Voitto tuosta pelistä olisi ollut aivan käteni ulottuvilla, jos olisin huomannut erään ratsuhaarukan. Olin kuitenkin niin keskittynyt omiin suunnitelmiini ja upseerien kehitykseen, että en tätä huomannut (ja ratsuni oli vielä mukavalla paikalla kaiken lisäksi). En siis tehnyt haarukkaa, peli oli silti hyvin tasainen loppuun asti, kunnes tuo nainen sai yliotteen pelistä.
Pelin jälkeen olin hyvin vihainen itselleni etten huomannut tuota ratsuhaarukkaa ja seuraava peli samana päivänä meni tuon vihaisuuden jälkimainingeissa ja pelasin varmaan huonointa shakkia mitä olen koskaan pelannut.
Esa sai puolitoista pistettä perjantai päivän peleistä. Koska myöhempi pelini oli ollut erittäin huono ja lyhyt päätin vetää henkisesti tasoittavan kännin ja olinkin kerennyt juomaan puolitoista viinipulloa ennen Esan pelin loppua.
Seuraavana päivänä peli olisi vasta puoli viideltä illalla, joten ei olisi mitään hätää siitä vaikka aamulla nukkuisikin myöhään.
Lähdimme siis ravintolaan. Yritimme mennä diskoon ensin, mutta valitettavasti se oli kiinni. Ravintolassa joimme ja tutustuimme kahteen intialaiseen ja kahteen puolalaiseen pelaajaan, jotka pelasivat pikapelejä. Aloimme pelaamaan ja juomaan heidän kanssaan. Joskus kahden aikaan intialaiset kertoivat, että ovat menossa seuraavana aamuna yhdeksältä veneretkelle Puolalaisten ja Kolumbialaisten kanssa ja pyysivät meitä mukaan. Humalaspäissään suostuimme tähän.
Neljän maissa kömmimme omaan hotellihuoneeseemme nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti