Matkamme alkoi erittäin väsyksissä tunnelmissa. Heräsimme neljän aikaan aamulla keittelemään kahvia ja valmistautumaan Helsinkiin päin menoa.
Automatkassa sinne ei ollut ongelmia, tästä piti ystäväni Joni huolta, joka erittäin iloisesti meidät kentälle vei. Joni jatkoi, meidät jätettyään, kohti naisten iloisia saloja ja mystisiä flunssan parannuskeinoja Imatran suuntaan. Tiedä sitten miten hänen kävi!
Meille kävi seuraavaa: tarkoituksemme oli kuvata dokumenttia ja aloittaa se sumuisesta ja linnuntäyttämästä tupakkakopista erittäin hienolla juonnolla. Ja niinkuin arvata saattaa, se jäi myös tarkoitukseksi. Väsymys ja aikapaine koneen ehtimisestä painoivat päälle, joten improsta ei tullut mitään! Ei muuta kuin koneeseen ja kohti Ranskaa!
Ranskan lentokenttä on paska! Totaalisen onneton kyhäelmä rakennuksia, jotka yhdessä yrittävät muodostaa junien, terminaalien ja käytävien kanssa kokonaisuuden. Käveltyämme ikuisuuden ja käytettyämme lukuisia liukuportaita, sekä junaa, pääsimme uuteen koneeseen ja kohti Bukarestia.
Bukarest, tuo ihana Bukarest. Romanian pääkaupunki jäi meille etäiseksi, koska ahtauduimme pikkubussiin matkalaukkujen ja kymmenen muun ihmisen keskelle. Tilaa ei ollut, eikä juuri muutakaan, mutta saimme aikanne jotenkin kulumaan kuuden tunnin aikana: kunnon suomituristin lailla, nauttimalla olutta!
Automatkassa sinne ei ollut ongelmia, tästä piti ystäväni Joni huolta, joka erittäin iloisesti meidät kentälle vei. Joni jatkoi, meidät jätettyään, kohti naisten iloisia saloja ja mystisiä flunssan parannuskeinoja Imatran suuntaan. Tiedä sitten miten hänen kävi!
Meille kävi seuraavaa: tarkoituksemme oli kuvata dokumenttia ja aloittaa se sumuisesta ja linnuntäyttämästä tupakkakopista erittäin hienolla juonnolla. Ja niinkuin arvata saattaa, se jäi myös tarkoitukseksi. Väsymys ja aikapaine koneen ehtimisestä painoivat päälle, joten improsta ei tullut mitään! Ei muuta kuin koneeseen ja kohti Ranskaa!
Ranskan lentokenttä on paska! Totaalisen onneton kyhäelmä rakennuksia, jotka yhdessä yrittävät muodostaa junien, terminaalien ja käytävien kanssa kokonaisuuden. Käveltyämme ikuisuuden ja käytettyämme lukuisia liukuportaita, sekä junaa, pääsimme uuteen koneeseen ja kohti Bukarestia.
Bukarest, tuo ihana Bukarest. Romanian pääkaupunki jäi meille etäiseksi, koska ahtauduimme pikkubussiin matkalaukkujen ja kymmenen muun ihmisen keskelle. Tilaa ei ollut, eikä juuri muutakaan, mutta saimme aikanne jotenkin kulumaan kuuden tunnin aikana: kunnon suomituristin lailla, nauttimalla olutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti